Myllypuron jäähalli

Lähimmät tekojäät pääkaupunkiseudulta katsoen olivat Forssan kuplahalli ja Lahden jäähalli. Koska Helsingissä ei ollut saatavilla jäävuoroja, joutuivat monet seurat käyttämään harjoitteluunsa Forssan ja lahden halleista saatuja myöhäisvuoroja. Parhaat ajat olivat molemmissa paikoissa varattu paikallisten jääurheiluseurojen käyttöön. Kuljetus Forssaan ja Lahteen tapahtui lasten vanhempien henkilöautoilla. Kotiinpaluu Helsinkiin harjoitusten jälkeen oli usein puolen yön huonommalla puolella. Oli luonnollista, että lapset olivat seuraavana aamuna väsyneitä, mutta herättävä oli ajoissa ja lähdettävä kouluun. Innostus oli kuitenkin valtava, ja jääkiekkoa harrastavien pikku pelaajien määrä oli todella voimakkaassa kasvussa.

Tätä taustaa vasten muutamat aktiivit poikien vanhemmista ryhtyivät pohtimaan, miten Helsinkiin olisi mahdollista saada nopeasti lisää tekojäätä, jotta harjoitus- ja peliolosuhteet parantuisivat. Vaikutteita asiaan oli saatu mm. seurojen tekemien USA:han ja Kanadaan suuntautuneiden peli- ja turnausmatkojen yhteydessä. Näissä maissa näytti olevan jäähalleja varsin paljon. Lisäksi useat niistä olivat kevyesti ja huokeaksi rakennettuja harjoitushalleja, joiden ylläpito oli seurojen, yhdistysten tai koulujen vastuulla.

NUORISOJÄÄKENTTÄ OY PERUSTETTIIN

Alkuvaiheista lähtien keskusteluissa oli mukana mm. Launo Laakkonen, Martti Ikonen, Antti Alameri, Lasse Salminen, Paavo Petäjäaho, Ilkka Huovinen, Matti Jokinen, Esko Uronen, Jorma Färdig ja Martti Sihvo. Ensimmäiset kokoukset pidettiin toimitusjohtaja Launo Laakkosen kotona alkuvuodesta 1974. Juuri Launo Laakkosen voimakas tuki asiaan etenemiselle olivatkin ratkaisevan tärkeää koko hallihankkeen onnistumiselle. Keskustelujen pohjalta päätettiin perustaa NUORISOJÄÄKENTTÄ OY.
Nuorisojääkenttä Oy:n tarkoituksena oli ryhtyä parantamaan juuri nuorison jääurheilu- ja harrastusmahdollisuuksia Helsingin alueella. Yhtiöjärjestys hyväksyttiin 4 marraskuuta 1974 ja vahvistettiin 17 tammikuuta 1975. Yhtiöjärjestyksen mukaisesti Nuorisojääkenttä Oy toimii nuorison harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi ja on voittoa tuottamaton osakeyhtiö. Yhtiön hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi varatuomari Matti Ikonen, varapuheenjohtajaksi toimitusjohtaja Launo Laakkonen sekä jäseniksi oikeusneuvos Per-Erik Förars, rakennusmestari Kai Hagelberg, virastopäällikkö Esko Numminen, johtava taloussuunnittelija Heimo Hokkanen ja markkinointijohtaja Martti Sihvo. Jo kokoontumisten alkuvaiheessa oli ilmennyt, että Myllypuron urheilupuiston käyttösuunnitelmaan 28. helmikuuta 1974 oli merkitty rakennuspaikka jäähallille. Helsingin kaupungilla ei kuitenkaan tuolloin ollut - saatujen tietojen mukaan - aikomusta lähivuosina itse ryhtyä rakentamiseen kyseiselle paikalle. Tästä syystä päätettiin lähettää Helsingin kaupunginhallitukselle anomus. jossa haettiin maankäyttöoikeutta Myllypuron urheilupuiston asemakaavaan merkityn ja suunnitellun jäähallin alueeseen ja paikkaan erikseen sovittavaksi määräajaksi. Anomuskirjeessä todettiin edelleen, että mikäli Helsingin kaupunki tähän anomukseen suostuu, on Nuorisojääkenttä Oy:llä tarkoitus rakentaa kyseiselle paikalle vuosien 1974-76 aikana katettu tekojäärata. Anomuskirje postitettiin 20. toukokuuta 1974.
Samanaikaisesti aloitettiin selvitystyöt alustavan kustannusarvion tekemiseksi jäähallin rakentamiselle. tällöin jo alkuvaiheessa Ilkka Huovinen esitti, että jäähallista tehtäisiin kaksikaukaloinen. Hänen perustelunsa olivat vankat; toinen rata toimisi samoilla kylmälaitteilla ja rakentaminen toisen kentän osalta tulisi huomattavan edulliseksi. Näin päädyttiinkin tähän ratkaisuun ja kaksikaukaloisen jäähallin tarvitsema lisätila asemakaavassa saatiin myös onnellisesti ratkaistua. Helsingin kaupunginhallitus päätti kokouksessa 10. maaliskuuta 1975 varata Nuorisojääkenttä Oy:n lukuun Myllypuron urheilupuistosta maa-alueen, joka sen käyttösuunnitelmissa oli merkitty katetulle tekojääradalle.

Hallin pääsuunnittelijaksi päätettiin kutsua arkkitehtitoimisto Kalle Vartola Oy.
Hallin piirustusten valmistuttua valittiin rakennesuunnittelijaksi Kaista & Sebbas,
 LVI-suunnittelijaksi Ilkka Huovinen Ky sekä sähkösuunnittelijaksi V. Myllymäki.
Hallin varsinaisena rakentajana toimi rakennusliike Oy Alf. A. Palmberg.